6-VUOTIAANA AFRIKKAAN
Pekka oli 6-vuotias, kun Simojoen perhe lähti vuonna 1964 lähetystyöhön Afrikkaan. Suomen Lähetysseuran lähettäminä he suuntasivat silloiseen Lounais-Afrikkaan eli nykyiseen Namibiaan. Maan pohjoisasassa sijaitseva Ambomaa oli suomalaisen lähetystyön ensimmäinen lähetyskenttä, jonne tunnettu lähetyssaarnaaja Martti Rautanen ystävineen saapui härkävankkureilla vuonna 1870. Heidän jälkiään seuraten saapuivat sinne Simojoetkin elokuun lopussa 1964.
Maahan oli lähetystyön tuloksena kasvanut vahva paikallinen kirkko, jonka tukena oli tuolloin vielä paljon suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Poliittisesti maan tilanne oli vaikea, sillä Etelä-Afrikka miehitti laittomasti tuota entistä Saksan siirtomaata ja toteutti sielläkin ’apartheidin’ nimellä tunnettua rotuerottelupolitiikkaansa. Se johti vähitellen kasvaviin levottomuuksiin, kun afrikkalaiset alkoivat vaatia yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja itsenäisyyttä maalleen.
OLKIKATTOINEN KOTI
Simojokien ensimmäinen koti sijaitsi Ambomaan pohjoisosassa aivan Angolan rajalla sijaitsevassa Engela- nimisessä pikkukylässä. Koti oli vanha, olkikattoinen savesta rakennettu talo, jossa ei alkuvuosina ollut edes sähköä eikä juoksevaa vettä. Sauna kuitenkin löytyi, kuinkas muuten, lähetysasemahan oli suomalaisten perustama. Isä-Väinö toimi paikallisen seurakuntaopiston rehtorina ja joutui paljon matkustelemaan kehittäessään kirkon diakoniatyötä.
SISÄOPPILAITOKSEEN
7-vuotiaana Pekka lähetettiin suomalaiseen yksityiseen sisäoppilaitokseen Swakopmund -nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsi valkoisten alueella lähes 1000km päässä kotoa Atlantin valtameren rannalla. Perheen arki muodostuikin siitä, että vanhemmat tekivät työtään Ambomaalla kun taas Pekka sekä myöhemmin myös kaksi hänen sisarustaan kävivät koulua Swakopmundissa. Lomat vietettiin yhdessä kotona tai joskus vierailtiin myös Etelä-Afrikankin puolella. Perheen kaksi nuorinta tytärtä syntyivät Ambomaalla Onandjokwen lähetyssairaalassa.
TYÖTÄ HEIMOJEN PARISSA
Ensimmäinen työkausi kesti viisi vuotta. Vuonna 1969 perhe muutti vuoden lomalle Suomeen, josta palattiin Afrikkaan seuraavan vuonna vielä kolmen vuoden työjaksolle. Tällä kertaa Simojoet siirrettiin Ambomaan länsiosassa sijaitsevaan Tshandin kylään, josta isä-Väinö johti työtä läntisten heimojen parissa. Erityisesti Thimba- ja Himba -heimot tunnettiin siitä, että ne pitivät tiukasti kiinni luonnonuskonnostaan, pukeutuivat perinteisesti nahkoihin ja maalasivat ihoaan punavärillä.
Näiden kolmen vuoden aikana Lounais-Afrikan polittiinen tilanne oli kehittynyt hyvin vaikeaksi. Afrikkalaisten vapautusjärjestö SWAPO oli tehostanut toimintaansa Etelä-Afrikan miehittäjiä vastaan, minkä tähden maa oli ajautumassa suoranaiseen sotaan. Kahakoita käytiin ja miinoja räjähteli, mielivaltaiset vangitsemiset ja vankien kidutus oli arkipäivää. Tavallisten ihmisten elämä oli käynyt hyvin hankalaksi ja kaiken sen keskellä suomalaiset yrittivät tehdä työtään, auttaa kansaa ja julistaa evankeliumia. Viimeiset puoli vuotta Simojoet asuivat Oniipassa, jossa sijaitsi vat kirkon keskustoimistot ja josta lähetystyötä johdettiin. Syynä oli se, että Väinö joutui tilapäisesti hoitamaan myös lähetystyöntekijöiden esimiehen tehtävää.
MUSIIKILLINEN HERÄÄMINEN
Etenkin tämä toinen työkausi merkitsi Pekalle musiikillista heräämistä. Afrikkalaisten tapa laulaa ja tanssia teki nuoreen mieheen vaikutuksen. Hän rakenteli koulunsa autotallissa ensimmäiset kitaransakin afrikkalaiseen malliin peltipurkista. Lisää intoa musiikkiin nuori mies sai, kun samaa koulua käynyt Jaakko Löytty alkoi Suomeen palattuaan soittaa kitaraa ja kirjoittaa lauluja. Pekka seurasi esimerkkiä ja teki ensimmäiset sävellyksensäkin Afrikassa. Unelma oli syntynyt.
Simojoet palasivat takaisin Suomeen kesällä 1973, kun Pekka oli 15-vuotias.
Namibiassa taisteltiin vielä seitsemäntoista vuotta Simojokien lähdön jälkeen ennen kuin Martti Ahtisaaren johtamien neuvottelujen jälkeen maa sai itsenäisyyden 21.3.1990.