Syksy on taas ja päivät lyhenevät täällä Kangasallakin. Omenamehut on puristettu ja pihaa laitetaan talviteloille. Uusi kausi on jälleen täynnä uusia mahdollisuuksia ja haasteita.
Kesä meni tällä kertaa vähän eri lailla kuin monet aikaisemmat, sillä ihan siinä kesäkuun lopussa kävin polvileikkauksessa ja otin elämäni ensimmäisen ’saikun’. Puolitoista kuukautta siinä sitten opettelin kyynärsauvojen kanssa kävelemään ja aika hyvin se onkin jo alkanut sujua. Vielä en juokse tai hypi, mutta mitäpä tämän ikäinen muutenkaan hyppisi.
Alkukesää sävytti tummin värein myös rakkaan isäni Väinön kuolema keväällä. Hän oli jo 95-vuotias ja odotti itse kotiin pääsyä, mutta aina se kummasti kirpaisee ja tajuaa elämän rajallisuuden. Loppukesästä ollaankin käyty läpi vanhempien jäämistöä, mikä tuo valtavat määrät muistoja omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Äitini Aila on yhä kanssamme, mutta hänen muistitautinsa on jo sen verran pitkällä, että hän ei ole sillä lailla läsnä kuin aiemmin. Laulut kuitenkin ovat muistissa ja ’Jeesuksesta laulan’- kappale lauletaan moneen kertaan aina, kun äitiä käyn katsomassa.
Iloakin on ollut ilmassa, kun elokuun alussa meillä vietetiin häitä. Laulava tyttäremme Heidi ja naapurin mukava Johannes sanoivat toisilleen ’tahdon’ ja ovat remontoineet Tampereella uutta kotiaan. Lisää valoa tuo meidän kolmas sukupolvi, kolme pientä miestä, Hennan pojat Iivari (3v) ja Aatos (1v) sekä Jannen poika Veikka (1,5v), jotka pitävät elämän iloisena ja toiveikkaana. Siinä papalla ja mummilla onkin varsinainen ’Tupu, Hupu ja Lupu’-ketju, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Veikka oli muuten syksyn alussa mukana elämänsä ensimmäisessä Majataloillassa ja sen jälkeen on kuulemma kovasti harjoiteltu sanaa ’pekkapakka’ (=Pekka-pappa). Leikkimökki on kunnostettu hyvään iskuun ja hiekkalaatikonkin rakentelin kesällä.
Meidän Hennalla jatkuu taas teatteritouhut Lahdessa ja Heidillä tämä syksy jatkuu puolestaan Oulun teatterin musikaalissa. Janne asustelee Espoossa ja toimii tällä hetkellä koti-isänä sekä siinä sivussa tekee vanhan Idän Ihmeet- kaverinsa Aten kanssa biisejä uudelle Huhu-duolleen. Nuorimmainen Joonas puolestaan jatkaa psykan opintoja Joensuun yliopistossa ja laulaa joka välissä…
Täällä me Arjan kanssa asustamme Kangasalan Vesijärven rannalla korkean harjun kupeessa ja yritämme vanheta hillitysti. Talo on aika hiljainen, mutta aina välillä se täyttyy suvusta ja ystävistä. Pihalla riittää multapeukuille kyllä hommia. Arja on ottanut mummin roolin täysillä, sillä niin monta villapaitaa hän on jo ehtinyt viimeisten vuosien aikana neuloa. Ja niin monta kertaa kiitää punainen Toyota kohti Lahtea täynnä mummienergiaa, kun siellä apua tarvitaan. Minä puolestaan kirjoittelen lauluja siinä keikkojen ohessa, möyrin pihalla ja välillä innostun tekemään ruokaa ja kokeilemaan uusia reseptejä. Sulkkismaila odottaa vielä vuoroaan, mutta eiköhän siihen tartuta taas tässä syksyn mittaan, kun polvi antaa myöten.
Elämä on mallissaan niin kuin se vain tässä vaiheessa voi olla. Avoimin mielin ja uteliaana suuntaan uuteen talveen. Katsotaan, mitä sinne on Taivaan Isä varannut.