Olipa leppoisa tämä kesä 2019, melkein pari kuukautta meikäläinen oli vain ilman keikan keikkaa. Vasta heinäkuun loppupuolella oli pari esiintymistä, mutta muuten vain puuhailin puutarhassa ja lämmittelin saunaa. Kyllä oli mukavaa vähän huokaista ja syytäkin on, sillä nyt pian taas mennään. Kesä oli kaunis niin kuin muuallakin Suomessa ja järvessä käytiin monet, monet kerrat uimassa. Tätä kirjoittaessani on jo syksyn sateet tulleet, ulkona on jo viileää, sataa ja tuulee, mutta mitäs siitä, satakoon ja tuulkoon, siitä selvitään taas ja on siinä syksyssäkin oma viehätyksensä!

Kesällä saatiin monia ystäviä vieraaksi myös ulkomailta, aina Kanadasta ja Saksasta saakka. Erityisesti jäi hyvinä muistoina mieleen, kun vanhat, ensi vuonna 90 vuotta täyttävä isäni ja melkein yhtä vanha äitini tulivat junalla Oulusta Tampereelle ja viettivät meillä joitakin helteisiä päiviä. Tajusin taas, kuinka paljosta voi olla omille vanhemmilleen kiitollinen! Heinäkuussa meidän pihalla oli myös monen vuoden tauon jälkeen pihaseurat, jonne lopulta tuli peräti 120 ihmistä! Laulut kaikuivat kesäillassa, kun vielä naapureista saatiin hvyä bändi koottua, osuvia puheita kuunneltiin, kahvit juotiin ja tietenkin talon isännän raparperimehua!

Vaimon kanssa teimme monta kivaa reissua ympäri maata, esimerkiksi Tuusulan järven kuuluisia taiteilijakoteja kierrettiin ja Mäntän taidenäyttelyitä käytiin katsomassa. Tietenkin kävimme myös muutamissa kristillisissä kesätapahtumissa, joista voisi mainita ainakin täällä Kangasalla pidetyt Uudenheräyksen kesäseurat. Elokuu menikin sadon korjuussa, hillojen, mehujen ja tietenkin maustekurkkujen kimpussa, omenamehuakin puristettiin 40 litraa. Saa kylmät ilmat tulla, ollaan valmiita.

Nyt elämä jatkuu taas eteenpäin ja töihin olen vähitellen tarttunut. Monet paikkakunnat, kohtaamiset ja mielenkiintoiset ihmiset siellä jossain odottavat tänäkin syksynä. Kiva on lähteä liikkeelle ja kiva on palata aina kotiin, jossa asustelemme nelistään Arja-vaimoni, 16-vuotiaan Joonaksen ja pikimustan kääpiövillakoiran Jedin kanssa. Joonaksella oli kesällä iso vaihde päällä, isoshommissa ja ties kuinka monella nuorten leirillä ehti nuori mies käydä. Nyt on taas koulu alkanut mainiosti ja toisella vuodella jo mennään Kangasalan lukion musiikkiluokalla. Myös Pirkanpojat -poikakuorolla on taas monta rautaa tulessa ja ensi keväänä olisi pojilla edessä jopa matka Japaniin asti.

Vanhemmat lapsemme ovat jo omillaan ja pärjäävät hienosti, vaikka onhan se elämä monenlaista ryppyäkin jo ehtinyt tarjota. Töitä ja opiskelua siellä on kaikilla ja musiikki on tietenkin mukana tavalla tai toisella jokaisella heistä. Meidän vanhimmalla, Hennalla, on teatteritaiteen jatko-opinnot meneillään ja sen mitä sieltä on kuullut, motivoivaa on ja hyvin on mennyt. Janne paahtaa taas töissä Jouluradiossa, sesonki kun on tulossa, mutta kyllä hän yrittää opintojaan myös hoidella eteenpäin. Heidi sai lauluopintonsa Helsingin Metropoliasta valmiiksi loistavilla arvosanoilla ja jatkaa opintojaan tällä kertaa Tampereen Amkissa niin ikään teatterin suuntaan. Polvi senkun paranee…

Tällaista kuuluu siis tänä keväänä meidän vihreään taloon Kuohunharjun juurella ja Vesijärven rannalla.