Uusi vuosi 2019 on tullut Kangasallekin. Tätä kirjoittaessani vuosi on vielä nuori, menossa on tammikuu ja lumi peittää maan, pakkasta on ollut ja jopa pientä talvimyrskyäkin. Ei kuitenkaan  viime päivinä ole voinut olla huomaamatta, kuinka kirkkaasti aurinko on taloja ja puita jo valaissut. Kevättä on ilmassa!

Melkoisen vauhdikas ja raskaskin syksy on takana ja siksi tässä kohtaa vuotta on aina hienoa saada pitää kunnon breikki kaikesta. Viimeinen ponnistus oli ennen joulua tehty pikaisen matka Irakiin, joka toi ainakin omaan jouluuni vähän uutta näkökulmaa ja uusia ajatuksia. Sai olla kiitollinen siitäkin, että ihan tavallista joulua sai viettää ihan rauhassa ja turvassa kotona perheen kanssa. Olihan se ihanaa, kun kiire loppui ja kaikki hiljeni hetkeksi. Olenkin yrittänyt pitää vapaata ja kerätä virtaa akkuihin ja luulen, että se on onnistunut aika hyvin, vaikka kevään jutut jo kovasti mielessä pyöriikin.

Niin kuin moni varmaan tietääkin, tämä vuosi on ollut minun elämässäni merkkivuosi, täytin  tammikuussa pyöreitä ja ihmettelen yhä, miten nopeasti aika on mennyt. Se ei kyllä mitenkään näy kalenterissa, hommaa tuntuu riittävän ja uusia haasteitakin, vaikka luulisi, että tässä vaiheessa voisi jo ainakin vähän jarrutella. Ehkä sitä toisaalta osaakin tässä iässä suhtautua asioihin vähän leppoisammin eikä stressaa jokaisesta pikkuasiasta. Toisaalta taas monista elämän arkisista pikkuasioista on oppinut iän myötä myös paremmin nauttimaankin.

Nyt elämä jatkuu taas eteenpäin ja töihin olen vähitellen tarttunut. Monet paikkakunnat, kohtaamiset ja mielenkiintoiset ihmiset siellä jossain odottavat tänäkin keväänä. Kiva on lähteä liikkeelle ja kiva on palata aina kotiin, jossa asustelemme kolmistaan Arja-vaimoni ja 16-vuotiaan Joonaksen kanssa. Joonaksella on lukion ensimmäinen mennyt oikein hyvin ja monenlaista on nuori mies päässyt siinä sivussa tekemään. Pirkanpojilla on ollut monta rautaa tulessa ja tämä kevät aloitettiin koulukin musiikkiluokkien hienolla ”Hullu Prinssi” -musikaalilla, jota esitettiin Kangasalan kulttuuritalon täysille katsomoille.

Muut lapset ovat jo pitkään eläneet omaa elämäänsä ja vain silloin tällöin ehtivät tänne vihreään taloon piipahtaa. Meidän vanhimmalla Hennalla on teatteritaiteen jatko-opinnot meneillään ja sen mitä sieltä on kuullut, motivoivaa on ja hyvin on mennyt. Janne paahtoi taas töissä Joulu-radiossa, mutta voi opintoja taas hoidella eteenpäin kevään aikana, toivottavasti… Heidi ehti viime talvena käydä opiskelemassa aina Englannissa asti, mutta nyt viimeistelee lauluopintojaan Helsingissä niin, että valmista pitäisi tulla kevään aikana. Hienoa nähdä, kuinka nuorisosta polvi paranee!

Niin, se tietenkin täytyy mainita, että iloinen ja vauhdikas pikimusta kääpiövillakoira Jedi tuo meidän taloon vielä vähän extra energiaa, ettei päästä vanhenemaan liikaa. Kaiken lisäksi koira on ilmeisen lahjakas musiikillisesti, sillä sillä näyttää olevan jopa rytmitajua…

Tällaista kuuluu siis tänä keväänä meidän vihreään taloon Kuohunharjun juurella ja Vesijärven rannalla.