Terveisiä täältä Kangasalan harjujen juurelta!  Syksyn on jo pikkuhiljaa lähestymässä, mutta ei se haittaa, sillä mahtavan lämmin kesä saatiin viettää täälläkin niin kuin varmaan joka puolella Suomea. Tuli välillä suorastaan mieleen lapsuuden kuumat kesät Afrikassa sillä erotuksella, että täällä sai juosta suoraan järveen ilman pelkoa krokodiileista. Olenkin yrittänyt pitää vapaata ja kerätä virtaa akkuihin ja luulen, että se on onnistunut aika hyvin. Pihalla on möyritty taas rikkaruohojen perässä, nurmikkoa on leikattu, järvessä polskittu ja mehuja keitetty. Hetken oli talo mullinmallin, kun teimme monen vuoden jahkailun jälkeen oikein perusteellisen keittiöremontin. Nyt onkin sitten uusi ja siisti keittiö meidän talossa.

Niin kuin olen aiemmin kertonut, tämä vuosi on ollut minun elämässäni merkkivuosi, täytin  tammikuussa pyöreitä vuosia ja ihmettelen yhä, miten nopeasti aika on mennyt. Viime vuoden vaihteessa juhlimme synttäreitä perheen kanssa Tanzaniassa, mutta sen jälkeen olenkin melko tiukasti pysynyt Suomen kamaralla muutamaa keikkareissua lukuunottamatta. Vähän niin kuin juhlavuodenkin kunniaksi nämä minun kotisivunikin ovat kokeneet suuren muutoksen. Varmaan jo vuosikymmenen ajan on entinen riparipoikani Savijoen Vexi hoidellut noita sivuja omien kiireidensä ohella, mistä suuri kiitos hänelle! Uudet sivut on tehnyt Muhosen Jarkko, joka tekee näitä ammatikseen, tosin pastorin hommien ohella hänkin. On se mahtavaa, että löytyy tällaisia taitavia ja hienoja ystäviä, jotka antavat lahjansa käyttöön! Näin minäkin voin keskittyä siihen, minkä itse osaan parhaiten.

Nyt elämä jatkuu taas eteenpäin ja töihin olen vähitellen tarttunut. Monet paikkakunnat, kohtaamiset ja mielenkiintoiset ihmiset siellä jossain odottavat tänäkin syksynä. Kiva on lähteä liikkeelle ja kiva on palata aina kotiin, jossa asustelemme kolmistaan Arja-vaimoni ja 15-vuotiaan Joonaksen kanssa. Joonas pääsi lukioon musiikkiluokalle, mutta vanhemmat lapset ovat jo maailmalla, Heidi ehti viime talvena käydä opiskelemassa aina Englannissa asti. Niin, se tietenkin täytyy mainita, että iloinen ja vauhdikas pikimusta kääpiövillakoira Jedi tuo meidän taloon vielä vähän extra energiaa, ettei päästä vanhenemaan liikaa. Kaiken lisäksi koira on ilmeisen lahjakas musiikillisesti, sillä sitä selvästi kiinnostaa pianon soitto…

Tällaista kuuluu siis tänä syksynä meidän vihreään taloon Kuohunharjun juurella ja Vesijärven rannalla.