Kesä meni aika leppoisasti, pidin lomaa ja puuhailin pihalla tapani mukaan, maalailin taloa ja lämmittelin saunaa. Kesän aloitimme Arjan kanssa kuitenkin pienellä lomalla Torreviejan lähellä Espanjan rannikolla. Ihan tavallinen rantaloma se ei ollut, sillä olimme siellä samalla lähetystyöntekijäystäviemme Erikssonien vieraina. Muutaman laulun tempaisin pienessä katutapahtumassa kaupungin rantabulevardilla paikallisen Jippii -kuoron kanssa ja tutustuimme pienen evankelisen. Uimme, ajelimme vuoristossa ja kuvasimme flamingoja.
Pitkästä aikaa pidimme myös pihaseurat meidän pihalla kauniina heinäkuisena iltana yhdessä reilun 100 ystävän kanssa. Naapurin Juha toi basson ja Jaska djemben ja kun Heidi vielä lauloi, niin hyvä oli meininki ja harju raikui. Ystäväni Alppari piti puheen ja hänen vaimonsa Johanna lauloi ja kun siihen päälle saatiin marjapiirakkaa ja raparperimehua, ei siitä kesäilta paljoa paremmaksi muutu.
Jotain pikkukeikkojakin tein kesän mittaan, mutta nyt alkaa auto juosta jo isommalla vaihteella, kun syksy on jälleen alkanut. Teen kuitenkin tässä syyskuussa ensin pienen oman reissun Skotlantiin, jossa on tarkoitus vanhan brittiystäväni kanssa ajella ympäriinsä ja katsella paikkoja. Markin kanssa tutustuimme jo vuonna 1977 ja siitä lähtien on pidetty yhteyttä. Ainakin Ionan saarella aiomme poiketa. Katsotaan, mitä kerrottavaa siltä reissulta tulee. Ehkä sieltä jonkun laulunkin saa tuliaisiksi…
Lapset pärjäävät maailmalla hienosti jo omillaan. Henna ja Heidi esiintyvät samalla Tootsie-musikaalissa Lahden teatterissa ja hienosti hoitavat osuutensa. Joonas hoiti kotiin kansalaisvelvollisuutensa ja on kotiutumassa Joensuuhun, jossa etsii omaa paikkaansa. Janne on kiinni työelämässä ja tekee omia laulujaan. Meidän auringonsäde, keväällä neljä vuotta täyttävä Iivari kasvaa kovaa vauhtia ja naurua riittää. Papan homma on hauskaa. Elämä on mallissaan niin kuin se vain tässä vaiheessa voi olla.
Avoimin mielin ja uteliaana suuntaan syksyyn ja talveen. Katsotaan, mitä sinne on Taivaan Isä varannut.