Jumalan logistiikkaa
Kolina auton alla tuntui pahenevan, joten pysäytin Tampereen ohikulkutien varteen ja tarkistin Touranin renkaat. Yritin liikutella ja potkia niitä, mutten mitään huolestuttavaa nähnyt, renkaat tuntuivat olevan lujasti kiinni. Jonkinlaista pientä kolinaa oli jo kuulunut edellisenäkin päivänä, muttei näin kovaa, joten hiukan kyllä ihmetytti, mistä on kyse. Onneksi minulla oli huolto varattu seuraavaan päivään, jossa saisivat tarkistaa samalla tuon kolinan aiheuttajan. Eiköhän tästä nyt jotenkin kotiin selvitä, mietiskelin.
Käännyin kuitenkin kaiken varalta vanhalle Kangasalan-tielle, koska halusin ajaa hitaasti ja varovasti. Kaukajärven kohdalla meteli yltyi taas niin, että rupesin uudestaan jarruttelemaan autoa. En sitä kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun yhtäkkiä eturengas irtosi ja lähti vinhasti vierimään yli tien vastaantulevien kaistalle ja samalla auto nuljahti siihen tien sivuun. Minä hyppäsin ulos ja pinkaisin karkulaisen perään, onneksi juuri sillä hetkellä ei kukaan tullut vastaan. Siinä sitä sitten oltiin ilman eturengasta onnettomana maantien laidassa, auto ojan pientareella. Löysin muutaman pultin tieltä ja rupesin miettimään, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, kun ei edes tunkkia saa tungettua auton alle.
En kuitenkaan ehtinyt pyytää apua ohikulkijoilta tai soittaa minnekään, kun sillä siunaamalla sekunnilla pysähtyi viereeni auto, josta tuli ulos tarmokkaan oloinen mies. Hän tajusi heti tilanteen ja aloimmekin saman tien hänen kanssaan kahdella tunkilla ketkutella autoa ylös. Ihan helpolla me ei päästy, sillä ensimmäisellä yrittämällä auto liukui taaksepäin ja tunkit rojahtivat maahan. Tartuimme uudestaan työhön ja lopulta saimme renkaan paikalleen ja kiinni muutamalla pultilla. Kun homma oli kunnossa, tuo auttajani totesi kuin ohimennen:
”Kiitos muuten siitä keikasta baptistien kesäjuhlilla. Olin siellä paikalla!”
Niinpä tietenkin. Nyt minä ymmärsin. Mikään ei tapahdu Jumalan tietämättä eikä tämä minunkaan auttajani tullut sattumalta paikalle, vaan hänet oli lähetetty auttamaan minua! Kuinka hän muuten olisi ilmestynyt sinne ikään kuin kuin olisi ollut valmiina odottamassa! Mies lähti homman jälkeen jatkamaan matkaansa ja minä työnsin uusimman CD-levyni hänen käteensä kiitokseksi. Hyvillä mielin ajelin kotiin eikä sen koommin ole renkaat autosta irronneet.
Matkalla mietin taas kerran Jumalan ihmeellisiä aikatauluja. Hän on melkoinen mestari näissä logistiikkakysymyksissä! Olen sen saanut niin monta kertaa kokea ja nähdä. On merkillistä ajatella, että tämänkin kaverin piti lähteä liikkeelle minuutilleen juuri oikeaan aikaan ja valita tämä reitti juuri oikeaan aikaan, jotta olisi minua auttamassa juuri oikeaan aikaan. Ja minä en ole ainoa autettava tässä maailmassa, joten Luojan logistiikkakeskuksessa käy melkoinen kuhina.
Se, mikä myös ihmetyttää joka kerta yhä enemmän, on Jumalan kiinnostus lastensa arkisiin asioihin ja huoliin. Niitä meillä jokaisella riittää ja välillä tuntuu, ettei niitä aina oikein kehtaa Jumalalle tuodakaan. Itse olen monen muun lailla monta kertaa ajatellut, etten viitsi Taivaan Isää jollain pikkuasialla ”häiritä”, hänellä kun niitä isojakin huolia riittää joka tapauksessa. Jumala ei kuitenkaan ajattele niin, vaan hän kehottaa rukoilemaan ja hänellä on määrättömästi aikaa ja kapasiteettia vastata. Hän lähettää taas jonkun oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.
Saimme perhepiirissä kokea tuosta Jumalan logistiikasta pienen, hauskan esimerkin ja rukousvastauksen pari vuotta sitten jouluna. Se liittyi niinkin tavalliseen asiaan kuin joululahjoihin. Vaimoni oli nimittäin ostanut meidän vävypojallemme lahjaksi pyjaman housut, mutta epähuomiossa XL-kokoa, vaikka kyseessä on aika hoikka nuori mies. Vävypoika kyllä vakuutti, että ne ovat oikein hyvät ja veti nuo anopilta saadut ylisuuret pöksyt heti aattoiltana jalkaansa, fiksu mies kun on.
Pian joulun pyhien jälkeen tytär kuitenkin soitteli tänne meille ja kyseli kuitin perään voidakseen käydä housut vaihtamassa pienempiin. Jostain syystä ei vaimoni kyseistä kuittia kuitenkaan enää mistään löytänyt, mutta lupasi itse käydä Sokoksella ja yrittää neuvotella, onnistuisiko housujen vaihto ilman kuittejakin. Olihan niissä sentään kaikki laputkin tallella, hän ajatteli. Vaimoani juttu kuitenkin harmitti niin paljon, että hän lähetti saman tien ylös pikaisen hätärukouksen: Rakas Jumala, hoida sinä tämä asia jotenkin!
Kaupassa olikin myyjä ollut ymmärtäväinen ja luvannut, että ehkä he voisivat tämän verran joustaa. Harmillista kyllä, yhtään kappaletta noita housuja ei kuitenkaan enää löytynyt koko kaupasta, puhumattakaan, että olisi löytynyt juuri se L-koko. Eli vaihto ei sitten onnistunut, vaikka kuinka jouluista hyvää tahtoa oli. Sitten se tapahtui: ennen kuin vaimoni ehti lähteä, osastolle asteli yllättäen joku tuntematon nainen käsissään täysin samanlaiset pyjaman housut. Hän kysyi myyjältä:
”Ostin vahingossa miehelleen liian pienet, L-kokoiset pyjamanhousut ja tulin kyselemään, löytyisikö vielä yhtään kappaletta XL-kokoisia housuja?”
Naiset katsoivat hetken toisiaan epäuskoisina, ennen kuin tajusivat, mitä tässä tapahtui. Kaikki ymmärsivät, että tällaisen kohtaamisen todennäköisyys on häviävän pieni, tämä oli yksinkertaisesti liian hyvää ollakseen sattumaa. Myyjäkin totesi ihmeissään:
”Teidän pitää kyllä heti mennä lottoamaan!”
Eipä hän tiennyt, että kyse ei suinkaan ollut hyvästä tuurista, vaan rukouksen voimasta! Naiset tekivät ”autuaan vaihtokaupan” ja lähtivät tyytyväisinä tahoilleen juuri oikean kokoiset pyjaman housut kainalossa. Kohtaaminen oli tapahtunut juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jumalan logistiikka toimi taas kellontarkasti. Kyse oli sekunneista.
Meillä on Jumala, joka kuulee meidän rukouksemme ja vastaa tavalla tai toisella, joskus silloinkin, kun emme ole ehtineet edes rukoillakaan. Häntä kiinnostaa jopa meidän arkiset asiamme, oli kyse sitten vaikka pulteista tai pyjamista.
Hän lähettää jonkun oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.
