Tunnelmia yhteislauluristeilyllä

Tunnelmia yhteislauluristeilyllä

Laulu raikui, kun lähes 200 innokasta laulajaa kokoontui Viking Linen risteilylle viikonloppuna. Tapasin myös kaksi musiikkilegendaa, urkuri Matti Pesosen ja pianisti ”Pianopena” Oikarisen.

Lähetetty iPhonesta

Valittu kansa!?

Valittu kansa!?

Valittu kansa!?
Olin ensimmäistä kertaa mukana lehtimajanjuhlilla, joka toi Israeliin taas tuhansia kristittyjä eri puolilta maailmaa. Täytyy myöntää, että erämaajuhla Kuolleenmeren rannalla tai 30.000 ihmisen marssi läpi Jerusalemin olivat elämyksiä. Liput liehuivat, rummut soivat, väki lauloi ja tanssi. ’Hevenu Shalom’ laulettiin aika monta kerta…
Matkani ehkä koskettavin hetki oli kuitenkin vierailu baptistikirkossa Beetlehemissä, Länsirannalla. Meidät otti vastaan vanha palestiinalainen pastori, joka kertoi meille elämänsä tarinan, kuinka oli jo nuorena löytänyt Jeesuksen, miten vaikea tie siitä oli seurannut ja miten oli päätynyt pastoriksi. Hän kertoi myös työstään tänään täällä Lähi-idän ruutitynnyrissä.
Lopuksi tuo vanha mies nosti Raamattunsa ylös ja paljasti elämänsä suurimman löydön: ”Monet meistä palestiinalaisista kristityistä eivät lue Vanhaa Testamenttia, koska se on liian juutalainen. Mutta minä tajusin, että Raamatussa on 66 kirjaa ja ne kaikki ovat Jumalan sanaa. Aloin opettaa seurakunnalleni, että meidän täytyy opetella rakastamaan myös juutalaisia ja siunaamaan Israelia!”
Ymmärsin, kuinka tavattoman radikaali tuo viesti on täällä. Vastustajia onkin riittänyt. Pastorin isoveli puukotettiin kuoliaaksi ja häntä itseään ammuttiin pari vuotta sitten. Kirkkokin on yritetty räjäyttää 14 kertaa. Ihmeellistä kyllä, tämä seurakunta on kuitenkin tänään yksi alueen suurimmista evankelisista seurakunnista ja kasvaa koko ajan. Kuulimme, että kirkon jäsenissä on jopa entinen itsemurhatehtävään koulutettu jihadisti.
Tuon rohkean pastorin viimeisiä sanoja en unohda: ”En tiedä, elänkö vielä ensi viikolla, mutta en pelkää. Ihmisten täytyy saada kuulla totuus!”
Israel jakaa käsittämättömän rajusti mielipiteitä myös Suomessa. Sitä vihataan ja sitä rakastetaan yhtä fanaattisesti. Julkisessa mediassa roiston roolin näyttää kyllä yleensä saavan Israel.
Kristillisissä piireissä Israel jakaa myös. Monille se on yhä Jumalan valittu kansa, jonka kohdalla Raamatun lupaukset täyttyvät ja jonka puolesta rukoillaan. Toisille sillä ei ole mitään erityistä merkitystä enää, se on vain kansa muiden joukossa.
Omalla kohdallani tämä matka kirkasti ajatuksia. Juhlien puheista yli muiden jäi soimaan erään puhujan sanat: ”Jos rakastaa Israelia, ei tarvitse vihata palestiinalaisia ja päinvastoin!”
Ja mikä tärkeintä, nyt minunkin Raamatustani löytyvät taas ne kaikki 66 kirjaa. Ehkä uskallan sanoa sen ääneen, jos kerran tuo palestiinalainen pastorikin uskaltaa: Minä siunaan Israelia ja rukoilen rauhaa Jerusalemille!