Kuulumisia
Tervehdys Kangasalta! Vuosi 2024 on kääntynyt jo syksyyn. Takana on työntäyteinen kevät ja lämmin kesä, joiden jälkeen syksy oli mahtavaa päästä aloittamaan elokuun lopulla Tampereen upeassa Glow- tapahtumassa, jossa oli Nokia-Areena kattoa myöten täynnä musiikin ystäviä ja hienoa tunnelmaa.
Kesä meni pääosin levätessä ja kotona puutarhassa möyriessä, mutta jonkin verran myös erilaisia kesäkeikkoja lipsahti mukaan ohjelmaan. Jotain pieniä kotimaan reissuja tehtiin Arja- vaimoni kanssa täällä Pirkanmaalla ja välillä suunnattiin kauemmaksikin. Meillä on tapana valita joku paikkakunta ja käydä siellä päiväretkellä ja joskus niissä menee parikin päivää. Käymme usein taidenäyttelyissä ja museoissa tai muuten vain fiilistelemme kauniita maisemia. Ihan erityinen syy oli tänä kesänä ajaa Joensuuhun, jossa rakas anoppini täytti jo 90 vuotta. Omia vanhempiani kävin toki myös muutamaan otteeseen katsomassa Oulussa, sillä hekin ovat jo iäkkäitä, isäni on 94 vuotta ja äiti 91.
Elämä kuitenkin jatkuu, sillä ensimmäinen lapsenlapsemme, maailman ihanin pikkumies nimeltään Iivari, täytti peräti neljä vuotta. Uusia juttuja ovat hänelle olleet kuperkeikka-kerho ja Hippo-kisat, josta tuomisina oli oikea mitali! Iivarin perhe, Henna ja Miikka, vaikuttavat Lahden teatterissa, joten siellä päin on moneen otteeseen tullut ajeltua. Meidän suvun fudisjoukkueeseen on tullut myös lisää voimaa, kun Janne -poikani sai vaimonsa Silvan kanssa helmikuussa pienen Veikka -vauvan, joka ryömii jo pitkin lattioita jo melkoista vauhtia. Kyllä siinä myös papalla ja mummilla välillä kiirettä pitää, kun sukkuloidaan Lahden, Kangasalan ja Espoon välillä. Mukavinta on, kun kaikki tulevat viettämään aikaa tänne meidän vihreään taloon ja muutamaan kertaan vuodessa se onnistuukin, viimeksi juhannuksena! Eikä siinä vielä kaikki: Nyt syksyllä tuli lisää jalkapalloilijoita, sillä Iivari sai syyslahjana vielä äpikkuveljen, joten kyllä siitä varsinainen hyökkäysketju saadaan. Kyllä oli talo vilinää ja naurua täynnä!
Kesään liittyi myös yksi suuri seikkailu, sillä tein nuorimman poikani Joonaksen kanssa kovasti odotetun ja jännitetyn isä-poika -reissun Brasiliaan elokuussa. Olen tällaisen matkan luvannut kaikille lapsilleni ja tämä matka oli sarjassaan se viimeinen. Alunperin halusin sillä hiukan korvata sitä, että isä oli paljon poissa keikoilla silloin, kun lapset olivat pieniä, mutta kyllä siinä oli toki kyse paljon muustakin. Matka kesti lähes kolme viikkoa ja sinä aikana meni melkein pää pyörälle siitä kaikesta, mitä näimme tuossa mahtavassa maassa. Matka alkoi Rio de Janeirosta, josta suuntasimme maailman suurimmille putouksille Iquasuun. Amazonilla ongimme piraijoita, nukuimme riippumatossa viidakossa ja ihmettelimme kaimaaneja, tarantelloja sekä Amazonin delfiinejä. Reissun päätimme Brasilian isoille hiekkarannoille Salvadorin ja Fortalezan kaupungeissa. Viimeksi mainitussa pääsimme myös pariksi päiväksi seuraamaan sitä hienoa slummityötä, jota Patmoksen lähetti Silja Lima miehensä Ronaldon kanssa tekee. Kotiin saapuivat väsyneet, mutta tyytyväiset isä ja poika. Melkein saman tien Joonas suuntasikin Joensuuhun, jossa psykologian opinnot alkoivat syyskuun alussa.
Sekin täytyy vielä mainita, että keväällä seurattiin silmä tarkkana meidän laululintumme Heidin menestymistä Voice of Finland -ohjelmassa. Hienosti tyttö pärjäsi ja pääsi lopulta mukaan kahdeksan parhaan laulajan joukossa live-esityksiin Turun Logomoon. Jos joku miettii, että kukas hän niistä laulajista oli, tarkennuksena sen verran, että Heidillä on siis meidän sukumme vanha nimi Simelius. Katsotaan, mitä se seikkailu tuo tullessaan. Ensi talvi menee Heidillä kuitenkin Oulun teatterin Kinky Boots -musikaalissa.
Täällä me Arjan kanssa yhä asustamme Kangasalan Vesijärven rannalla korkean harjun kupeessa ja yritämme vanheta hillitysti. Talo on aika hiljainen, mutta aina välillä se täyttyy suvusta ja ystävistä. Arja on ottanut mummin roolin täysillä, sillä niin monta villapaitaa hän on jo ehtinyt viimeisen vuoden aikana neuloa. Nyt syksyllä hän on innostunut savitöistäkin. Kun keikoilta kotiin ehdin, minä puolestaan kirjoittelen lauluja, pelaan sulkkista, teen pihahommia, käyn uimassa ja välillä innostun tekemään ruokaa ja kokeilemaan uusia reseptejä.
Elämä on mallissaan niin kuin se vain tässä vaiheessa voi olla. Avoimin mielin ja uteliaana suuntaan uuteen syksyyn ja kesään. Katsotaan, mitä sinne on Taivaan Isä varannut.
Keikkarintamalta
Kesän keikoista ensimmäisenä täytyy mainita se, että saimme EtCetera -kuoron kanssa tehdä kesäkuussa unohtumattoman kiertueen Saksassa ja Sveitsissä. Saksassa oli pääkohteena Konstanzin kaupunki, jossa paikallinen kanttori on ollut tavattoman innostunut suomalaisista lauluista. Sveitsissä konsertoimme Baselissa ja Zürichissä. Oli jälleen hienoa nähdä, kuinka musiikki ja evankeliumi ylittävät kieli- ja kulttuurimuurit. Nyt syksyllä on kuoron ohjelmassa vanhaan malliin Majatalokiertue lokakuun alussa sekä pari muuta esiintymistä Turussa ja Lahdessa. Kuorossa on viime vuosina ollut hieno tunnelma, ilo ja tekemisen meininki, mikä näkyy myös lavalla.
Exitin osalta kesä oli muuten hiljainen, mutta Glowssa pääsimme lavalle ja olihan se meikäläisen elämän suuria hetkiä, kun 9000 ihmistä lauloi seisaaltaan ’Tahdon elää tämän päivän rohkeasti’ ja tuhannet kännykät loistivat hallissa. Bändin syyskiertue on Keski-Suomessa syyskuun lopussa akselilla Keuruu- Lapinlahti- Viitasaari. Exit on yhä hyvässä vedossa 37 vuoden jälkeen.
Syksyn ehdoton pääjuttu on marraskuun lopussa toteutettava, historian toinen ’HÄIKÄISEVÄN KIRKAS’ -ylistyskiertue kuudella eri paikkakunnalla. Ennen koronaa teimme sen ensimmäisen kerran ja se jäi mieleeni ehkä elämäni koskettavimpana kiertueena. Silloin jo päätin, että jos mahdollista, haluan tehdä sen uudestaan ja nyt oli aika. Taas on mukana mahtava porukka hienoja laulajia ja soittajia Make Perttilän johdolla. Odotettavissa on monia rakastettuja lauluja, mutta uusia, tarttuvia kappaleita on myös luvassa paljon. Käy keikkalistalta katsomassa, missä kiertue esiintyy ja tule mukaan!
Tänä syksynä on kalenteri on muutenkin jo yllättävän täynnä, mikä on tietenkin oikein iloinen asia. Vaikka vuodet vierivätkin, intoa ja energiaa riittää yhä, kun saa tehdä sitä, mitä rakastaa ja kun saa maailman parhaasta asiasta laulaa. Olen tietenkin tien päällä tuttuun tyyliin trubaduurina kitaran kanssa tai sitten kitaristi Sami Aspin kanssa. Joillekin keikoille saan varmaan puhuttua myös Heidin mukaan laulamaan aina silloin kun hän ehtii.
Kangasalan majataloillat jatkuvat ja mielenkiintoisia vieraita on sielläkin mukana. Tervetuloa kuulemaan ja kokemaan ja jos et pääse, niin TV7:ltä voi nähdä koosteet noista illoista. Katsele keikkakalenterista, missä milloinkin mennään, niin osaat olla paikalla, kun sopiva keikka osuu kohdalle.
Siinä tämä syksy olisi lyhyesti kerrottuna. Olisi hienoa nähdä sinua jollain keikalla jossain päin maata! Tule vaikka moikkaamaan!
Uutta tuotantoa
SE TULEE! Siis mikä…?
Meikäläisen viime vuosien ylivoimaisesti rakastetuin levy on ollut Häikäisevän kirkas, jonka lauluja lauletaan ilahduttavan paljon myös eri seurakunnissa ympäri maan. Pitkään olen miettinyt, uskaltaisinko tehdä sille vielä jatkoa, sillä uusia, tarttuvia lauluja on syntynyt pitkin matkaa. Lopulta tulin tulokseen, ettei ’kahta ilman kolmatta’ ja niin soitinkin muusikko ja tuottaja Make Perttilälle, joka vei kesällä jälleen mahtavat muusikot ja laulajat Mimix- studiolle. Jälki on käsittämättömän upeaa jälleen kerran! Make teki tapansa mukaan tyylikkäät sovitukset ja täytyy tunnustaa, että itku meinasi tulla, kun kävin kuuntelemassa kuinka hän Jepan, Heidin, Jonnun ja Terin kanssa sai laulut nousemaan kohti taivasta. Levyä viimeistellään ja hiotaan pitkin syksyä ja tarkoitus olisi julkaista nämä uudet laulut sitten marraskuun Häikäisevän kirkas -kiertueella! Sen verran voin vielä paljastaa, että levyn nimeksi tulee vanhojen kristittyjen arameankielinen rukous MARANATA! Sen voi kääntää kahdella tavalla ’Herramme tulee’ tai ’Herramme, tule!’ Molemmat ovat totta meille kristityille joka päivä! Nyt jo, mutta ei vielä…
Viimeisin julkaisemani äänite on syksyllä 2022 ilmestynyt soololevyni, joka sai nimekseen ehkä hiukan mystiseltä kuulostavan ’RAUTALANKA-AUTOT’. Tälle levylle olen kerännyt monta itselleni tärkeää ’pöytälaatikkoon’ jäänyttä henkilökohtaista laulua. Levyä on luonnehdittu elämänläheiseksi ja koskettavaksi ja paljon olen siitä hyvää palautetta saanut. Myös Exitin uusin sinkku, upea kasarikappale ’Syviin vesiin’ on samalta syksyltä.
Haluan myös nostaa vielä esiin uusimman nuottikirjani nimeltä ’TUORETTA LEIPÄÄ’, joka julkaistiin viime jouluna. Se sisältää viimeisen 15 vuoden aikana syntyneet laulut, yhteensä yli 120 kappaletta laidasta laitaan. Kokoelmassa on Exitin ja EtCeteran viime vuosien laulut, ylistyslauluja, rukouslauluja sekä kappaleita esimerkiksi ’Via Crucis’-, ’Hei joulu’- ja ’Onnen vuori’-musiikkinäytelmistä. Aloitimme tehdä kirjaa jo koronan aikana ja parin vuoden työn jälkeen se sitten saatiin valmiiksi. Olen kirjasta todella iloinen ja uskon, että siitä on paljon iloa monelle. Tutustu ihmeessä!
Tällaisia uutisia täältä meidän vihreästä talosta Kangasalan harjun kupeesta! Sisua ja siunausta sinun elämääsi! Ehkä näemme jossain keikalla!
Kangasalla 29.8.2024 AD