Kuulumisia

Kuulumisia

Kyllä tämä korona on varsinainen maanvaiva, sitkeä ja ovela! Syksyllä alkoi jo tuntua siltä, että tästähän lopulta selvittiin, konsertitkin sallittiin, mutta nyt sitten tapellaan taas tuon uusimman aallon kanssa. Uskon kuitenkin vakaasti, että kalkkiviivoilla ollaan ja keväästä tulee lopulta hyvä! Siitäkin huolimatta uskon siihen, vaikka nyt tätä kirjoittaessa on puhelin soinut huonoja viestejä, kun melkein joka päivä tulee uusia keikkojen peruutuksia ja tai sitten niitä siirretään taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen! Muutos on varmasti tulossa!

Viime syksy oli tosiaan meille soittajillekin yllättävän hyvä, oikeita keikkoja alkoi olla jo melkein normaaliin tapaan ja mukava oli taas nähdä ihmisiä silmästä silmään majataloilloissa ja muilla keikoilla. Yleisöä ei ehkä ollut ihan sellaisia määriä kuin aiemmin, kaikki eivät selvästikään vielä uskaltaneet lähteä liikkeelle, mutta tunnelma oli hyvä ja hymyä oli paljon. Tuntui ja näkyi selvästi, että ihmisillä oli jo tarve ja kaipuu tulla yhteen, tavata toisiaan ja myös laulaa! Uskon, että saamme tämän kokea myöhemmin tänäkin vuonna ja tietenkin toivon, että se tapahtuisi mahdollisimman pian!

Nyt kevättä, aurinkoa ja koronan loppumista odotellessa olen yrittänyt jälleen tehdä kotona kaikkea sellaista, mitä voi, muutama uusi laulukin on syntynyt. Kyllä meillä iloista hommaa on riittänyt, siitä on pitänyt huolen erityisesti ihana pieni Iivari-poika, meidän ensimmäinen lapsenlapsemme, joka syntyi keväällä kaksi vuotta sitten. Touhua riitti kummasti myös joulun aikaan kun koko meidän katras oli yhtäaikaa täällä ’mummilassa’ juhlaa viettämässä. Paras joululahja taisi tällä kertaa olla pieni roska-auto, jossa oli vilkkuvat valot! Mitäpä sitä muuta pieni, tarmokas miehen alku voisi toivoa!?

Elämä on jatkunut täällä meidän vihreässä talossamme koronasta huolimatta ja suksillekin olen kevätladuille ehtinyt jonkun kerran, vaikka afrikkalaisena en siinä lajissa niin hyvä olekaan. Minä keskityn enemmänkin sulkkikseen ja teen kävelyretkiä uusien kävelysauvojeni kanssa. Kotona asuu neljästä lapsesta vielä 19-vuotias Joonas, joka on vääntänyt autokoulun kanssa ja jatkaa taas keväällä ylioppilaskirjoituksiaan. Näyttää siltä, että juhlia olisi kevään lopulla tiedossa! Arja-vaimon kanssa me arkisin kokkaillaan, kävellään, katsotaan urheilua ja pelataan Alfabet -sanapeliä melkein joka päivä. Ongelma vaan on se, että rouva alkaa jo olla meikäläistä parempi siinä!

Kevättä odotellaan!