Kuulumisia
Syksy meni keikkoja tehdessä ja maata kiertäessä. Vähän ehdin käydä reissuilla rajojen ulkopuolellakin, ainakin voisin mainita upeat matkat Skotlantiin ja Nigeriaan. Hieno oli syksy muutenkin kaikin puolin, mutta nyt on vuodenvaihde kuitenkin jo takana ja uusi vuosi 2024 jo menossa kovaa vauhtia. Lunta on vielä piha täynnä ja kovilla pakkasilla meinasi vanha maalämpöpumppukin jo vallan hyytyä, mutta nyt talvi on jo kääntymässä kohti kevättä ja työt jo alkaneet täysillä.
Elämään liittyy kuitenkin muutakin kuin työtä. Tammikuun alussa kävimme Arjan kanssa vähän etelän suunnalla haukkaamassa happea ja nauttimasta auringosta. Tammikuun lopussa puolestaan vanha isäni täytti kunnioitettavat 94 vuotta ja helmikuussa on ensimmäisen lapsenlapsemme Iivarin 4-vuotissynttärit. Siinä onkin tarkalleen 90 vuotta elämänkokemusta kahden suomalaisen miehen välissä! Monta kertaa on tänäkin vuonna auto huristanut kohti Lahtea, kun innokkaat mummi ja pappa ovat kiirehtineet hoitamaan isovanhempien ihanaa hommaa! Tätä kirjoittaessa alkaa jännitys taas kasvaa, sillä helmikuun aikana odotamme toisen lapsenlapsemme syntymää, kun poikani Janne on saamassa vaimonsa Silvan kanssa perheenlisäystä. Elämä on ihmeellistä.
Meidän Henna loistaa Lahden teatterin tuoreessa Emma -näytelmässä ensimmäistä kertaa pääroolissa ja hienosti loistaakin. Kannattaa käydä katsomassa! Nuorempi tyttäreni Heidi puolestaan ehti jo joulun alla kihloihin naapurin pojan Johanneksen kanssa. Tavattoman iloisia ja kiitollisia olemme siitä, että nuoret löysivät toisensa! Muun laulamisen ohessa Heidi lähti kokeilemaan siipiään myös Voice of Finland -ohjelmaan ja ainakin tässä vaiheessa on kaikki mennyt komeasti. Katsotaan, mitä kaikkea siitä kokemuksesta jää käteen, toivottavasti ainakin lisää oppia ja ehkä mielenkiintoisia töitä myös. Molemmat tytöt ja vävypoika Miikka ovat myös mukana Lahden teatterin Tootsie -musikaalissa, joka pyörii vielä tämän kevään ajan. Nuorimmainen Joonas puolestaan kokeilee siipiään Joensuussa, jossa on päässyt jo vähän opiskelijaelämän makuun. Yliopiston kuoro on saanut riveihinsä hyvän basson ja monessa poika tuntuu olevan mukana.
Täällä me Arjan kanssa asustamme Kangasalan Vesijärven rannalla korkean harjun kupeessa ja yritämme vanheta hillitysti. Talo on aika hiljainen, mutta aina välillä se täyttyy suvusta ja ystävistä. Arja on ottanut mummin roolin täysillä, sillä niin monta villapaitaa hän on jo ehtinyt viimeisen vuoden aikana neuloa. Jotkut sitä varmaan jo kutsuisivat ’neuloosiksi’. Kun keikolta kotiin ehdin, minä puolestaan kirjoittelen lauluja, teen lumitöitä, uin, pelaan sulkkista ja välillä innostun tekemään ruokaa ja kokeilemaan uusia reseptejä.
Elämä on mallissaan niin kuin se vain tässä vaiheessa voi olla. Avoimin mielin ja uteliaana suuntaan uuteen kevääseen ja kesään. Katsotaan, mitä sinne on Taivaan Isä varannut.