Hei! Synttärit on juhlittu, ja rahaa tuli 2500 e. Keräsin ne farsinkielisen kristillisen musiikin tuottamiseen. Rahat on tallessa, kunnes ilmoitat, mihin niitä voi toimittaa.
Hyvää syksyä!
tv Tarja
Olin aivan ihmeissäni, kun luin tuon Oulusta lähetetyn viestin. Harvoin joku lähettää rahaa ja vielä tuollaista summaa. Muistan kyllä, kun keikan jälkeen juttelin Tuiran kirkossa tämän kyseisen Tarjan kanssa. Minulla oli myynnissä arabiankielistä levyä, mutta Tarja olisi halunnut ostaa jotain afgaaneille, joiden kanssa hän teki työtä. Afgaanit eivät ymmärrä arabiaa, sillä he puhuvat daria, joka puolestaan on hyvin lähellä Iranin kieltä farsia. Minun oli Tarjalle kuitenkin myytävä sitä ikävää ”eioota”, sillä mitään darin- tai farsinkielistä ei ollut tarjota. Selitin hänelle, että sellaiseen projektiin tarvitaan hyvä kääntäjä, muusikot ja rahaa eikä minulla nyt löydy mitään niistä.
Sitten tuli tämä sähköposti. Oulun diakoni oli pannut töpinäksi. Rahasta se ei ainakaan jäisi kiinni. Niin alkoivat pyörät pyöriä, ensin löytyi Ruotsista iranilainen laulujen kääntäjä ja lopulta Kaliforniasta muusikko nimeltä Gilbert Hovsepian, joka lupasi tarttua projektiin. En tiennyt mitään tästä kaverista ja kävinkin internetissä tutkimassa, millaista musiikkia se mies on tehyt. Vaikutti osaavalta kaverilta. Kummasti vaan ovet aukeavat, kun on aika!
Seuraavana kesänä pidettiinkin juhla, jossa julkaistiin tuo uusi farsinkielinen levy ja niin kauniisti soivat suomalaiset laulut persialaisin maustein. Itsekin lauloin tilaisuudessa yhden laulun farsiksi, mutta epäilen, olisiko kukaan afgaani tai iranilainen ymmärtänyt siitä mitään. Tuntui hyvältä katsoa tuoretta levyä, jonka kannessa Gilbert Hovsepian seisoo iranilaisella torilla. Hän oli ystävineen tehnyt hienoa jälkeä ja yllätti meidät vielä lisäämällä iranilaisia kansansoittimia laulujen lomaan.
Tilaisuuden jälkeen eräs iäkäs mies tuli kysymään minulta:
”Tiedätkö, kuka tämä Gilbert Hovsepian oikeasti on?”
Tunnustin, etten sen enempää tiennyt, jolloin hän työnsi minun käteeni videon nimeltä Huuto Iranista ja käski katsoa. Kotona tein työtä käskettyä ja olin tavattoman vaikuttunut, suorastaan järkyttynyt. Minulle avautui kuin uusi maailma.
Tarina vei Pohjois-Iraniin ja vuoteen 1945, jolloin köyhään Hovsepianin perheeseen syntyi poika, joka sai nimen Haik. Vanhempien erottua poika auttoi äitiään tekemällä töitä kadulla kengänkiillottajana. Kun Haik oli 13-vuotias, hän tutustui Jeesukseen kristityn naapurin kautta ja tuli uskoon. Nuoren miehen palava usko näkyi ja hänen vaikutuksestaan moni muukin löysi Jeesuksen. Haik koki jo nuorena voimakkaasti, että hänen tehtävänsä on viedä evankeliumia omalle kansalleen.
Myöhemmin 22-vuotiaana innokas nuori mies lähti perustamaan seurakuntaa täysin islamilaiselle alueelle, jossa ei ollut lainkaan kristittyjä. Pieni seurakunta syntyi ja alkoi kasvaa, mutta vastustus oli ankaraa. Äärimuslimit uhkasivat usein hänen henkeään, kokouksia keskeytettiin, kiviä heitettiin ikkunoihin ja kerran kirkko yritettiin polttaakin. Moni olisi jo jättänyt työn sikseen, mutta Haik ei antanut periksi.
Sitten tuli vuosi 1979, jolloin islamilainen vallankumous nosti valtaan ajatollah Khomeinin ja maa julistettiin islamilaiseksi tasavallaksi. Siitä seurasi Iranin kirkolle lisääntyvää vainoa ja vaikeuksia, kristittyjä vastaan hyökättiin yhä rajummin, heitä pahoinpideltiin ja useita pappeja tai heidän perheenjäseniään tapettiin.
Noihin aikoihin Haik Hovsepian valittiin edustamaan Iranin kaikkia protestanttisia kristittyjä ja hänestä tuli maan tunnetuin pastori. Hän kiersi paljon eri seurakuntia, rohkaisi kristittyjä ja hänet tunnettiin myös taitavana muusikkona ja laulajana. Haik otti sydämen asiakseen erityisesti kristittyjen ihmisoikeudet, mutta järjesti apua myös pakolaisille ja maanjäristysten uhreille. Maan johtajien silmätikuksi hän joutui silloin, kun uskalsi vastustaa ääneen hallituksen uusia, syrjiviä lakeja. Ne esimerkiksi kielsivät seurakuntia käyttämästä farsin kieltä kokouksissaan ja vaativat, että kaikki jäsenet pitäisi rekisteröidä viranomaisille. Haik ilmoitti, että näitä lakeja kristityt eivät suostu noudattamaan, sillä ”evankeliumi kuuluu jokaiselle, ja kirkkojen ovet ovat auki kaikille”.
Sitten tuli islamista kääntyneen pastori Mehdi Dibajn tapaus. Häntä oli pidetty jo kymmenen vuotta vankilassa syytettynä islamin jättämisestä, kun vuonna 1993 vuoti ulos tieto, että Dibajlle oli kaikessa hiljaisuudessa langetettu kuolemantuomio. Haik Hovsepian nosti asiasta kansainvälisen haloon, minkä seurauksena Iranin johtoon vedottiin Dibajn puolesta ympäri maailmaa aina Yhdysvaltain senaattia myöten. Moni huolestunut ystävä kyllä varoitti vakavasti Haikia leikkimästä tulella:
”Muista, että sinulla on lapsia!”
Siihen rohkea pastori vastasi tyynesti:
”Mehdi Dibajllakin on lapsia!”
Lopulta Iranin ääri-islamilainen hallitus joutui taipumaan ja pastori Mehdi Dibaj vapautettiin. Hinta oli kuitenkin kova, sillä vain kolme päivää tämän jälkeen Haik Hovsepian itse katosi jäljettömiin. Yhdentoista päivän epätietoisuuden jälkeen hänen runneltu ruumiinsa lopulta löytyi tien ojasta rinta täynnä pistohaavoja ja sydän lävistettynä. Hänestä tuli Iranin kirkon historian tunnetuin marttyyri. Hovsepianin perhe joutui pakenemaan maasta Yhdysvaltoihin ja heidän mukanaan lähti perheen kymmenvuotias Gilbert-poika.
Olin sanaton ja liikuttunut. Nyt ymmärsin, kuka on Gilbert Hovsepian. Hän on marttyyrin poika, joka jatkaa työtä rohkean isänsä jalanjäljissä. Ja nyt tämä iranilainen laulaja, suomalaiset laulut ja evankeliumin sanoma yllättäen kohtasivat Kaliforniassa. Siinä jälleen yksi mahdoton yhtälö, joita vain Jumala saa aikaan!
Iranissa on viime vuosina saatu kokea järisyttävänä suuria herätyksiä etenkin nuorten keskuudessa. Tänään siellä mukana soivat myös suomalaiset sävelet.
Jumalan tiet ovat ihmeelliset.