Kuulumisia

mennessä Pekka Simojoki | tammi 7, 2026 | Pekan kuulumisia

Syksy meni aika pitkälle vanhaan malliin keikkareissuilla, mutta toki kotonakin ehdin olla myös. Hieno ja yllätyksiä täynnä oli syksy muutenkin kaikin puolin, mutta nyt on vuodenvaihde jo takana ja uusi vuosi 2026 päässyt hyvään vauhtiin. Luntakin saatiin vihdoin mustan syksyn jälkeen ja valon lisääntyminen enteilee jo kevättä. Tämäkin vuosi sisältää mielenkiintoisia haasteita, keikkoja ja toivottavasti hienoja kohtaamisia myös.

Viime vuoteen liittyi monenlaista laidasta laitaan. Kevättä väritti vanhan, rakkaan isäni kuolema ja suru ja kaipuu, perunkirjoitukset sekä jäämistön läpikäyminen ja kaikki muu, mitä siihen liittyy. Heti perään kesällä jouduin itse polvileikkaukseen ja kaikki pysähtyi pariksi kuukaudeksi, kun otin elämäni ensimmäisen kunnon saikun. Kyllä siinä ehti monenlaista miettiä, kun kyynärsauvojen kanssa opetteli uudestaan kävelemään. Yllättävän nopeasti toipuminen on mennyt ja normaali kävely ja keikat jo onnistuu hyvin, mutta juokseminen, kiipeäminen ja vaikka sulkkiksen pelaaminen tuottaa vielä haasteita. Uskon, että tämän kevään jälkeen asiat sujuvat jo paljon juohevammin, vaikkei vielä millekään maratonille varmaan uskalla. Syksyllä jouduin toiselle saikulle, kun pitkästä aikaa iski melkoinen flunssa marraskuun lopussa ja kahden viikon keikat jouduin peruuttamaan, mutta onneksi sain hyviä tuuraajia hoitamaan hommat.

Kotijoukoilla menee ihan hyvin, mitä nyt ruuhkavuodet ovat moneen kotiin tulleet. Elokuussa vietimme Heidi-tyttäremme häitä. Saatiin naapurin Johanneksesta maanmainio vävypoika ja nuoret saivat hankittua oman asunnonkin Tampereelta. Lauluhommia se tyttö tekee entiseen malliin ja unelmoi uusista haasteista sillä rintamalla. Isosisko Henna on edelleen töissä Lahden teatterissa ja hoitelee samalla kahta ihanaa pikkupoikaa Iivaria ja Aatosta. Janne puolestaan asustelee Tapiolassa ja on tällä hetkellä koti-isänä pienen Veikka-pojan kanssa, mutta tekee Huhu-duonsa kanssa kappaleita, joita paikallisradioissa on soinut aina silloin tällöin. Poikien Idän Ihmeet-bändi tekee kuulemma tänä vuonna pienen comebackin ainakin Glow-festareille. Joonaksella on toinen vuosi menossa psykan opiskelujen parissa, mutta uravalinta taitaa olla vielä enemmän tai vähemmän hakusessa. En tiedä, vaikka pojasta jonkin sortin laulajakin vielä tulisi, sen verran on komea saundi äänessä. Vauhtia riitti meidän talossa, kun koko suku perheineen olivat joulua viettämässä! Elämä on ihmeellistä.

Arja keskittyy nyt enemmän mummin tärkeään tehtävään ja samalla neuloo villapaitoja ja käy savipiirissä opettelemassa saven kesytystä. Minä kierrän yhä keikoilla, mutta ehkä vähän rauhallisemmin kuin ennen. Viimeisen vuoden olen ollut jonkinlaisella laulujentekemistauolla, mutta nyt alkaa jo sormia syyhytä ja tänä keväänä varmaan kuullaan jotain uutta taas. Muuten teen lumitöitä, uin, kirjoittelen ja välillä innostun tekemään ruokaa ja kokeilemaan uusia reseptejä. Elämä on mallissaan niin kuin se vain tässä vaiheessa voi olla. Avoimin mielin ja uteliaana suuntaan uuteen kevääseen ja kesään. Katsotaan, mitä sinne on Taivaan Isä varannut.