Kuulumisia
Tervehdys Kangasalta! Vuosi 2024 on kääntynyt jo syksyyn. Takana on työntäyteinen kevät ja lämmin kesä, joiden jälkeen syksy oli mahtavaa päästä aloittamaan elokuun lopulla Tampereen upeassa Glow- tapahtumassa, jossa oli Nokia-Areena kattoa myöten täynnä musiikin ystäviä ja hienoa tunnelmaa.
Kesä meni pääosin levätessä ja kotona puutarhassa möyriessä, mutta jonkin verran myös erilaisia kesäkeikkoja lipsahti mukaan ohjelmaan. Jotain pieniä kotimaan reissuja tehtiin Arja- vaimoni kanssa täällä Pirkanmaalla ja välillä suunnattiin kauemmaksikin. Meillä on tapana valita joku paikkakunta ja käydä siellä päiväretkellä ja joskus niissä menee parikin päivää. Käymme usein taidenäyttelyissä ja museoissa tai muuten vain fiilistelemme kauniita maisemia. Ihan erityinen syy oli tänä kesänä ajaa Joensuuhun, jossa rakas anoppini täytti jo 90 vuotta. Omia vanhempiani kävin toki myös muutamaan otteeseen katsomassa Oulussa, sillä hekin ovat jo iäkkäitä, isäni on 94 vuotta ja äiti 91.
Elämä kuitenkin jatkuu, sillä ensimmäinen lapsenlapsemme, maailman ihanin pikkumies nimeltään Iivari, täytti peräti neljä vuotta. Uusia juttuja ovat hänelle olleet kuperkeikka-kerho ja Hippo-kisat, josta tuomisina oli oikea mitali! Iivarin perhe, Henna ja Miikka, vaikuttavat Lahden teatterissa, joten siellä päin on moneen otteeseen tullut ajeltua. Meidän suvun fudisjoukkueeseen on tullut myös lisää voimaa, kun Janne -poikani sai vaimonsa Silvan kanssa helmikuussa pienen Veikka -vauvan, joka ryömii jo pitkin lattioita jo melkoista vauhtia. Kyllä siinä myös papalla ja mummilla välillä kiirettä pitää, kun sukkuloidaan Lahden, Kangasalan ja Espoon välillä. Mukavinta on, kun kaikki tulevat viettämään aikaa tänne meidän vihreään taloon ja muutamaan kertaan vuodessa se onnistuukin, viimeksi juhannuksena! Eikä siinä vielä kaikki: Nyt syksyllä tuli lisää jalkapalloilijoita, sillä Iivari sai syyslahjana vielä äpikkuveljen, joten kyllä siitä varsinainen hyökkäysketju saadaan. Kyllä oli talo vilinää ja naurua täynnä!
Kesään liittyi myös yksi suuri seikkailu, sillä tein nuorimman poikani Joonaksen kanssa kovasti odotetun ja jännitetyn isä-poika -reissun Brasiliaan elokuussa. Olen tällaisen matkan luvannut kaikille lapsilleni ja tämä matka oli sarjassaan se viimeinen. Alunperin halusin sillä hiukan korvata sitä, että isä oli paljon poissa keikoilla silloin, kun lapset olivat pieniä, mutta kyllä siinä oli toki kyse paljon muustakin. Matka kesti lähes kolme viikkoa ja sinä aikana meni melkein pää pyörälle siitä kaikesta, mitä näimme tuossa mahtavassa maassa. Matka alkoi Rio de Janeirosta, josta suuntasimme maailman suurimmille putouksille Iquasuun. Amazonilla ongimme piraijoita, nukuimme riippumatossa viidakossa ja ihmettelimme kaimaaneja, tarantelloja sekä Amazonin delfiinejä. Reissun päätimme Brasilian isoille hiekkarannoille Salvadorin ja Fortalezan kaupungeissa. Viimeksi mainitussa pääsimme myös pariksi päiväksi seuraamaan sitä hienoa slummityötä, jota Patmoksen lähetti Silja Lima miehensä Ronaldon kanssa tekee. Kotiin saapuivat väsyneet, mutta tyytyväiset isä ja poika. Melkein saman tien Joonas suuntasikin Joensuuhun, jossa psykologian opinnot alkoivat syyskuun alussa.
Sekin täytyy vielä mainita, että keväällä seurattiin silmä tarkkana meidän laululintumme Heidin menestymistä Voice of Finland -ohjelmassa. Hienosti tyttö pärjäsi ja pääsi lopulta mukaan kahdeksan parhaan laulajan joukossa live-esityksiin Turun Logomoon. Jos joku miettii, että kukas hän niistä laulajista oli, tarkennuksena sen verran, että Heidillä on siis meidän sukumme vanha nimi Simelius. Katsotaan, mitä se seikkailu tuo tullessaan. Ensi talvi menee Heidillä kuitenkin Oulun teatterin Kinky Boots -musikaalissa.
Täällä me Arjan kanssa yhä asustamme Kangasalan Vesijärven rannalla korkean harjun kupeessa ja yritämme vanheta hillitysti. Talo on aika hiljainen, mutta aina välillä se täyttyy suvusta ja ystävistä. Arja on ottanut mummin roolin täysillä, sillä niin monta villapaitaa hän on jo ehtinyt viimeisen vuoden aikana neuloa. Nyt syksyllä hän on innostunut savitöistäkin. Kun keikoilta kotiin ehdin, minä puolestaan kirjoittelen lauluja, pelaan sulkkista, teen pihahommia, käyn uimassa ja välillä innostun tekemään ruokaa ja kokeilemaan uusia reseptejä.
Elämä on mallissaan niin kuin se vain tässä vaiheessa voi olla. Avoimin mielin ja uteliaana suuntaan uuteen syksyyn ja kesään. Katsotaan, mitä sinne on Taivaan Isä varannut.